Kojelauta |  Seuraa blogia |  Lisää blogeja |  Luo blogi! | 
Anna bloggaajalle lahja | Sivun alkuun | Seuraa blogia | Ilmoita blogista
Kirjoittaja

Elämä on ruusuilla tanssimista. Toisten ruusuissa on vaan vähän enemmän piikkejä.

Nuori tyttö, vuosimallia 1992 kirjoittaa ylös ajatuksiaan. Sen olen lyhyen elämäni aikana ainakin todennut, että elämää ei ole tarkoitettu helpoksi.

- Luultavasti minun ei kuitenkaan tarvitse elää toista kertaa, joten välillä olisi hyvä pitää hauskaakin.

Ja minuthan on tehty kivestä.
Minä selviän.

Ai minäkö muka salaperäinen? ;)

Tehdessäni äidilleni sitä äitienpäiväkorttia, löysin kaappieni kätköstä koulukalenterin  vuodelta 2004, eli olen tuolloin ollut kuudennella luokalla. Tossa koulukalenterissa on viikottain vähän sellainen viikkokatsaus, jossa on kysytty mm. mukavia ja ärsyttäviä opettajia, lempioppiaineita jne. Ja niin - supersalaisuuksia! ;) Tässäpä vähän näitä mun salaisuuksia lisää:


=)


Tuliko selväksi? :D


Nih!


NO DAA! :D Eihän ne oo sitten salaisuuksia, jos ne kertoo. ;) Tähän kohtaan oon laittanut huonoiksi oppitunneiksi ruotsin, kässän, bilsan ja fyssan. ;) Hyviä minun mielestä ollut äikän ja enkun oppitunnit. :D Muistettavia asioita oli tuolloin monia. Mahdoinko ne muistaa, nimittäin ei tosta hymynaamasta varmaan paljon ollut apua muistamiseen. :D

Voi että miten mä kikatin, kun selailin tuota vihkoani. :D Tässä kuvassa on siis otokset viideltä viikolta. Tämän lisäksi kolmena viikkona olin jättänyt salaisuuskohdan tyhjäksi. Seitsemännellä luokalla olin jaksanut kirjoittaa yhden merkinnän ja "Viisi supersalaisuutta" oli tällä kertaa "D + J", eli jos osaan laskea 1+1, veikkaan että tuossa olen tarkoittanut sitä kuinka ystäväni oli kertonut minulle ihastuneensa erääseen, jonka nimi alkaa D-kirjaimella. ;)
Hieman huvittavaa oli myös se, että olin monesti laittanut opettajista "Huonoa"-kohtaan minun ruotsin opettajani. Noh, yhdesti olin laittanut sen "Hyvää" -kohtaan. Parin viikon päästä se oli taas "huonoissa". Liekö tuon "hyvän paikan" ansainnut sillä, kun taisin noihin aikoihin saada joskus ruotsin kokeesta kympin? ;) HAHA. :D

Lisäksi yhteen "Muistettavia asioita" -kohtaan olin kirjoittanut seuraavasti:
Disko (jee!), "Tytti" tulee (jee!) :) Hoida Elliä ja pentuja. Vie pentujen kuva Xlle MAANANTAINA.
HYI v.... -> Y tylee (hyi)!"


:DDDDDD
Oonpas ollu kauhee. :D Tuo Y siis oli eräs tarkkailuluokalla oleva ilkeä tyyppi, jonka oli tarkoitus tulla minun luokalle. Ei se onneksi tullut. :-D
Onneksi olen tuolloin vielä ollut kiltti tyttö, enkä ole uskaltanut kirjoittaa "vittu" koulukalenteriini, vaan laittanut pisteitä. ;)

Onko teillä tallessa jotain vanhoja päiväkirjoja tai kalenereita? Löytyykö niistä jotain hauskaa? :D

Itseäni harmittaa se etten juurikaan kirjoittanut päiväkirjoja. :< Pari vanhaa päiväkirjaa mulla on ja niissä pari hassua merkintää. Ehkäpä voisin joskus niistäkin kirjoitella tänne. :---D (Joskus olen tainutkin)

Kaksi loppukevennystä:


"Oma keksimää salakieltä"


"14.7.02
Ollaan matkalla kajaaniin ei oo tekemistä!
Heippa!

T: (nimeni)"


Mä oon tainu olla aika hulvaton lapsi.

Jos mulla olisi sydän, kaipaisin sinua

En tiedä otanko kenties tän elämän liian raskaasti ja muiden huolet ja murheet itsellenikin kannettavaksi, mutta täytyy vaan sanoa, että olo on hirmu surullinen juuri luettuani yhden nuoren äidin kuolemasta. :( En siis häntä tuntenut, mutta blogia luin joskus. Järkyttävää ja niin surullista. Pieni poika menetti äitinsä. :(</3
Surullista luettavaa oli myös se, että 8-vuotias tyttö löydettiin kotoaan kuolleena ja isää ja tämän naisystävää epäillään törkeästä pahoinpitelystä ja kuolemantuottamuksesta. Järkyttävää. :(
***

No sitten muihin aiheisiin.

Tälleen yövuorojen jälkeen on kyllä vähän tökstöks-olo. :D Väsyttää ja oon "ihan pihalla".
No huomenna ehkä tulee ukkonen, ehkä sitä katsoessa ja kuunnellessa piristyn. ;)


Tämä taitaa olla reilun vuoden vanha kuva.

Puhuin minun siskoni 6-vuotiaan tytön kanssa puhelimessa ja voi että miten mun tuli niin kova ikävä! <3 Ensi kuussa tulee vuosi siitä, kun viimeksi kävin siskon ja hänen perheensä luona. Okei, mä viivyin siellä muistaakseni 1,5 kuukautta, mutta voi apua miten mulla on oikeasti ikävä! <3 Melkein itkettää jo pelkkä ikävä. :( </3
Nyt tänä kesänä mulla ei periaatteessa oo lomaa. Toki voisin varmaan halutessani ottaa palkatonta lomaa ehkä viikon tai kaks, mut en ehkä tiiä otanko.
Onneks on puhelimet ja facebook keksitty, niin voi vaihdella kuulumisia. ♥ Musta tuntuu, että vastahan mä tulin sieltä siskoni luota, mutta toisaalta kun mietin, on viime kesä- ja heinäkuun jälkeen tapahtunut ihan mielettömästi kaikkea! Huhheijaa.

Kuuntelen nyt radioo ja tää on varmaan joku Radio SuomiPop, koska tulee suomenkielistä musiikkia paljon. :D No mulle kelpaa! Nyt soi Eppu Normaali - Tuhansien murheiden maa. </3
Hyvä biisi! :D

Otsikosta:
Mä niin rakastan Anna Eriksonin biisiä Jos mulla olisi sydän!!! Ihana biisi. ♥ Tullut vaan niin monta kertaa nyt radiosta tänkin päivän aikana, että osaan sanat melkein ulkoo ja pelkään milloin kyllästyn tuohon biisiin. :D
Mutta ehkä mulla on sydän, koska nuo muiden suru-uutiset koskettaa JA MÄ KAIPAAN MUN RAKKAITA!

Kaipaan myös teitä ihania rakkaita, jotka luette blogiani ja kommentoitte. ♥
Tuntuu jotenkin, että olen vähän kuin etääntynyt teistä kiireideni vuoksi.
En yksinkertaisesti ehdi keskittyä teidän blogeihinne ja kommentteihinne ihan samalla tarmolla kuin ennen. Toki ne luen heti kun ehdin, mutta jos kommenttini tuntuvat vähän tyhjiltä ja tylsiltä, pahoittelen asiaa. Olette ajatuksissani. :)


KUVA

Pakko laittaa melko vakavahenkisen postauksen jälkeen pieni loppukevennys:

 


KUVA

XDDD

Ajatushan on se tärkein



(Olisi varmaan pitänyt jättää tuollaiseksi kuin ekassa kuvassa...):

Väsäsinpäs tuossa äiskälleni äitienpäiväkortin. Täytyy myöntää, että viime vuosina kortti on tullut ostettua yleensä kaupasta. Nyt sitten jäi ostamatta ja hetken panikoin, että mitä ihmettä mä oikein keksin.
Lopulta sitten löysin A4-kokoisen vihkon, jonka kansilehden leikkasin irti (joo tiedän, että meni vinoon :--D). Kaivoin esiin tarroja sekä kiiltokuvia, joista jälkimmäiset on ollu mulla tallessa ties kuinka pitkään ja veikkaan, että niistä osa saattaa olla jo ajalta ennen mun syntymää. Kiiltokuvat laitoin vaan teipillä kiinni, koska liimaa en mistään löytänyt.


(Tiedän, että laatu on aivan loistava.)

Toiselle puolelle ajattelin mietin ensin jonkin runon kirjoittamista, mutta runosuoneni ei tähän aikaan yöstä sykkinyt ja en oikein Positiivareiden värssypankistakaan löytänyt sellaista, joka olisi tuntunut tuohon korttiin sopivalta.
Niinpä kirjoitin: "ÄITI! Olet minulle tärkeä! Hyvää äitienpäivää 13.5.2012. :)"
Loppuun kirjoitin toki "Rakkaudella" ja oman nimeni + pari tarraa lisää.


♥ HYVÄÄ ÄITIENPÄIVÄÄ KAIKILLE ÄITYLEILLE!!! ♥

Mä suuntaan nyt nukkumaan. Vien tuon "Arina 19vee":n mahtavilla taidoilla (...) tehdyn kortin keittiönpöydälle, josta äiti sitten sen varmasti aamulla huomaa. :-)
Mulla on ollut jo aika pienestä lähtien tapana, että äitienpäivinä ja äidin syntymäpäivänä vien jo illalla/yöllä kortin keittiöön ja äiti sitten "löytää"(näkee) sen sieltä sitten. :) Ihan sellainen mukava ja hassu tapa, joka on vaan jäänyt ja on mun mielestä ihan mukava yllätys.
Ja mukava muutenkin äidin se nyt aikaisin aamulla löytää, kun minä varmaankin nukkua lösötän aika pitkään ihan vaan sen takia, että jaksan ens yönä valvoa. :)

"Äiti nauraa meidän nauruamme,

itkee kyyneliämme,

vastaa meidän rakkauteemme,

pelkää meidän pelkojamme.

Äiti elää myötä iloissamme,

huolehtii kaikkia huoliamme

ja kaikki toivomme,

kaikki unelmamme äiti toivoo

ja uneksii kanssamme."

Julia Summers

Kymmenen kirosanaa

HUOH.

Väsyttää, ärsyttää, menkat lähestyy, melkein tekis mieli tirauttaa pari kyyneltäkin, mut en mää taira jaksaa.
Tänään todella pitkästä aikaa tuli sellainen fiilis, että oisin voinu kurvata kauppaan ja olla todellinen badass ja ostaa pari sidugg-aah(suomeksi siis siideriä). Mutta koska maailma on niin julma, oli kello jo yhdeksän joten eipä olisi onnistunutkaan.
(Oiskohan pitäny tehdä käännösreissu ja lähtee töihin vähän "kahville"? :--D EHHEHEHE, oonpa hulvaton!!!)

Ja koska maailma on siis niiiiiin julma, hävisi Suomi tänään Kanadalle! Katsoin lähetystä jostain vähän yli kymmenestä eteenpäin eli enpä paljoo nähny. Suomen kannattajat yleisössä ainakin näyttivät varsin pettyneitä. Tirauttipa joku aikamiespoika siellä yleisössä niitä kyyneleitäkin.



Joo älkää ees kysykö mikä vituttaa. :----D Lyhyestä virsi kaunis: KAIKKI.
Pidemmällä kaavalla jos mennään, kerron että tänään oli vaan jotenkin ärsypäivä töissä. Minusta tuntuu, että asukkaita olen oppinut rajaamaan ja sanomaan EI. Toi on sellainen asia, joka tuntui aluksi hirmu vaikealta, mutta nyt jo luonnistuu paremmin.
Sen sijaan mun täytyis osata sanoa se EI myös big bosseille. Menin sitten lupautumaan tekemään yhden jutun, vaikka en nyt kauheen mielelläni sitä tekisi. :--D No siinä tilanteessa lupauduin ja kyllä mä lupaukseni pidän, mutta ärsyttää vaan.


Kuva

Nyt mun päähän koskee ja alkaa olla todella aika mennä nukkumaan.
No huomenna on uus päivä täynnä uusia mahdollisuuksia ja aion kyllä herätä huomenna "oikealla jalalla" tämän päivän ärsyyntymisistä huolimatta.
Meinasin puolustautua tätä avautumistani myös "perinteisellä maanantaivitutuksella", mutta hupsista saatana, tänään on perjantai. :'D


Kuva



Siis meitsihän se siinä. Ainaki melekee. ;)




MUISTAKAA TÄÄ:


Kuva

HYVÄÄ YÖTÄ RAKSUT JA POKSUT! :-)

KEEP SMILING. ♥

 

Welcome to the Jungle

Otsikko kuvaa ajatuksiani tämän päiväisen työpäivän jälkeen. XD Ehkä tonne vois lisätä sanan "back". ;)  On se vaan mahtavaa, kun töissä on niin hauskaa. :--D Lisää tällaisia päiviä, kiitos!
:)

"Ootko sä tulossa töihin?"
"Joo."
"JIHUU! Tervetuloa meidän pieneen... isoon... kommuuniimme!" :------D
"Joo no te ootte ehkä enemmänkin jokin sekalainen seurakunta."
"Haha, niin!"


:D♥

Ajatukset on taas vähän selkeämmät, tai siis nyt ne pyörii työjutuissa, niin ei ehdi angstita. ;) Hohho.
Byää, mua tosin harmittaa se, että äitienpäivä menee mulla nukkuessa ja sitten töissä. Ois ollu kiva tehdä äidin kanssa jotain kivaa, mutta toisaalta aina on äitienpäivä tai ainakin pitäisi olla. :-) ♥

MUT JEEJEE:

Eilen tuli maaleja       viis,
Leijonat voitti Sveitsin siis!

Huomenna vastassa Ranska,
usko Leijoniin on nyt aika vankka
KVAAK KVAAK

:--D Yeah.
Enää en mieti miksi minusta ei tullut runoilijaa... :D


Oon tässä pohtinu, että mistä tuo punertava jälki on tullu tähän kuvaan.  Elämän suuria kysymyksiä... :D

--> KIRJOITTELEMISIIN :))

Notice me

Lähestyvät menkat on kai ihan hyväksyttävä tekosyy kokea olonsa ahdistuneeksi? :D
Huoh, no joo. En oikein tiedä mikä mua nyt oikein ahdistaa ja mieltä painaa. Päädyin tänään katselemaan vanhoja valokuvia ja herttinen sentään, että mä oon joskus näytäny ankeelta. :DDD
Okei, näytän edelleenkin. Mutta siis löysin pari kuvaa mun ala-asteen päättäreistä, siis sellaisia, jotka on otettu meiltä kotoa. Ihan järkyttävät silmänaluset ja silmäpussit minulla ja ilme ollut luokkaa "Ei voisi vähempää kiinnostaa". D: Melekoinen zombie olen ollut!


Jännän äärellä.

No päädyinpä sitten tutkimaan myös vähän veljeeni liittyviä juttuja (muistokortteja, kuvia, synttärikortteja yms.) ja pienet itkutkin tuli tirautettua. Kohta kun tosiaan tulee 13 vuotta kuluneeksi veljen kuolemasta. KOLMETOISTA?!? D:
(Tähän ne perinteiset allekirjoittaneen "Mihin tää aika menee, onpas mennyt nopsaan oi voi voi voi" -lauseet. :D)

 Mutta huh huh miten paljon näiden vuosien aikana on tapahtunut... Ajattelin, että jos minussa vielä elokuussa henki pihisee, teen sellaisen "Kaikki elämäni 20 vuotta" -postauksen, jossa kerron mitä sitten hurjan 20 vuoden aikana on elämässäni tapahtunut. No en tietenkään niin, että jokaisesta vuodesta teen erikseen. Ehkä vaan jaottelen muutamaan "aikakauteen". Varautukaa siis lukemaan piiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiitkä postaus niiin "jännästä" elämästäni. ;) OHH-HOH-HOH.

Mulla on kyllä nyt taas se aika kuukaudesta, kun alan taas miettiä asioita ihan liikaa.
Eilen katsoin Kadonneen jäljillä -ohjelman, jossa Kirsi etsi kadonnutta isäänsä Italiasta.
Nyt sitten tuli taas tämä isäjuttu mieleeni, vaikka oonkin kai siitä jo melko hyvin yli päässyt.
Mutta siis päädyin lukemaan facebookista kirjoittamiani juttuja isäni puolen serkkuni kanssa ja tajusin, että tuolloin jotenkin sen kommentit tuntuivat ilkeiltä ja mua vitutti ne, mutta nyt kun luen näitä, niin ei kai se niin ilkeä ollutkaan? :--D Enemmänkin mietin, olinko itse ilkeä?

"Pari" poimintaa... Minun viestit mustalla ja kun on noita viivoja (---) niin välistä on poistettu tekstiä, tai siis jätin laittamatta jotain. :D

"Moi!!
Taidetaan olla serkuksia..Olis kiva tutustua suhun kun serkkuja kumminkin ollaan."

"Moi!Mitäs kuuluu??"

"moi. hyvää vain, valmistun kohta koulusta ja sitä rataa :)"


--- 


"opiskelujenko perässä muutit sinne?"


"en muuttanu, oon asunu täällä jo vuosia"

"siitä onkin pitkä tovi kun me ollaan nähty...tai ikuisuus..."

"
joo-o. oon nähny sut varmaan joskus pikkulapsena viimeks eikä kyllä siitäkään oikein kauheesti muistikuvia :)"

"juu lapsena joskus...kun en oo ite käyny OOOOssa ainakaan 15vuoteen"

"aijaa, eikö oo muuten vaan tullu käytyy?"

"ei oo tullu käytyä ja sitte kumminkin sukulaisia käyny kattomas sitte meidän porukoiden luona kun ovat olleet siellä käymässä...ooksä koska käyny viimeksi??"

"kävin viime kesänä tapaamassa mun mummoa, serkkuja & siskon perhettä, siis äidin puolen sukua :) en oo teidän puolen suvun kanssa ollu tekemisissä"

"Ei sua vissiin oo kiinnostanu olla meidän puolen suvun kanssa tekemisissäkö??"

"niin"

"et isäskään kans oo ollu tekemisissäkö+? miksei sua oo kiinnostanu olla meidän puolen suvun kans tekemisissä??"

"en ollu"

"anteeksi kun utelen mutta ei sun oo pakko vastata. mikset??"

"no se on oikeestaan vaan ollu mun valinta ihan pienestä työstä asti. en viitti alkaa kuolleesta miehestä (X:sta) mitään pahoja asioita puhumaan, kun ei kuulu mun luonteeseen & tapoihin sellainen :) oon vaan kokenu itelleni helpommaks olla ilman teidän puolen sukua, älä siis ota sitä minään loukkauksena :D mitään mulla ei varsinaisesti teitä vastaan ole"

"JA kyllä Xn kuolema mua koskettaa, vaikka se ei sillä tavalla mulle isä ollut että oltais päivittäin oltu tekemisissä jne.

pienestä tytöstä* siis :D"

"Xhan oli mun kummisetä..."

"aijaa :) oliko X myös sun äidin tai isän veli?

"juu... isän veli"

---

"niin sun isä ei oo Y vaan joku muu ? :)

"B on mun isä"

---

"kuka sulle soitti että X on kuollu??"

"
ei kukaan. mulle tuli poliisit kertomaan asiasta sillon 29.päivä illalla puol yheksän aikoihin ja oli tosi törkeitä poliiseja -.-"

"kurjaa kun poliisit olivat törkeitä"

"jeps. aika ammattitaidottomia :) ne vaan töksäytti, että X on kuollu. ja kuulemma X:N veljet halusivat tän asian mulle kertoa ja sitten (X:n paikkakunnan) poliisista laitettiin virkapyyntö (minun paikkakunnan) poliisille tulla kertomaan se mulle. en tiiä ketä tässä nyt mollaisin, kummanko paikkakunnan poliisia kun ne tuli tosiaan noin myöhään kertoo tommosesta uutisesta :D en sitten tiedä oliko se Xn veljien tahto, että mulle tullaan saman illan aikana asia kertomaan"

"En usko että veljekset ny on tohon aikaan käskeny tulla kertomaan...En ainakaan usko...vaikka et ollu Xn kans tekemisissä niin mun mielestä ihan hyvä kun sullekin tultiin asia kertomaan...isä on kumminkin aina isä vaikka sen kans ei olisikkaan tekemisissä...."

- - -

"mutta jos vaan sua kiinnostaa niin olis kiva tutustua suhun paremminkin...serkkuja kumminkin ollaan...ja ollaan me kaikki serkut ihan kivoja immeisiä =)"

"no siis en haluu sua tai muita teidän sukulaisii mitenkään loukata jne. tietty voin olla just vaikka fb-kaverina ja rupatella täällä jne. mut toivon, että tekin ymmärrätte että meistä nyt tuskin tulee mitään ylimpii ystäviä :D eli siis haluun vaan edetä silleen päivä kerrallaan eikä mulla myöskään oo mitään suurta, palavaa haluu tutustuu teidän sukuun. toivottavasti en nyt onnistu kuulostamaan tosi törkeeltä :D mukavaa sun kanssa on jutella :)"

"mikä meidän suvussa niin tökkää että et halua tutustua??"

"eli nytkö otit tuon loukkauksena? :D no ekanakin se, että oon eläny tähänkin astisen elämäni ilman teidän sukua :) tunsin lopulta teidän puolen suvusta vaan Xn, enkä sitäkään tietenkään kovin hyvin. en vaan koe tarpeelliseks itelleni AINAKAAN VIELÄ tässä vaiheessa elämääni mitään ns. "uutta" sukua. tietysti oon teidän sukulainen ja oon aina ollutkin ja tuun aina olemaankin. mutta siis teidän suvussa ei mitenkään varsinaisesti tökkää mikään. ehkä se oon minä joka tökkään ;) - - -"

"En mä sitä loukkauksena ottanu...Eihän kaikki halua olla toisen puolen suvun kans missään tekemisissä....j"

"ja yks syy on myös se, että en vaan kaipaa mitään sukuriitoja yms. syylistämisiä siitä miksi en oo ollu teidän suvun kanssa tekemisissä. se on mun oma päätös ja uskon, että myös X sen sisimmissään ymmärsi. - - -"

"Ei meidän suvussa oo todellakaan tapana riidellä.Veljekset järkkäs keskenään hautajaiset...Ja eipä Xlla sitä omaisuutta pahemmin ollu, jonka varmaan tiesitkin.ja ei kukaan sua ois syyllistäny.Kun se kerta on ollu sun oma valinta."

- -

"
En ollu hautajaisissa mutta meni multa sinne valkoinen ruusu."

"Juu niinhän se on jokaisen oma valinta kenen kans haluaa olla tekemisissä ja kenen kans ei...."

".ja A(=isäni poika) oli ollu aikas ilkee kun sille oli laitettu se X:n viimeinen puhelinlasku et maksaa sen....oli haukkunu koko suvun...mä en edes oo A:ta nähny herraties koska...varmaan silloin kakarana joskus"

"toi nyt vähän siltä A:lta tyhmää haukkua koko suku, kun tuskin esim. sä oot sille mitään pahaa tehnyt. ehkä vaan A ollu niin poissa tolaltaan X:n kuolemasta. ja kenties niilläkin on X:n kanssa ollu omat välit millaset on sitten ikinä ollu, mulla ei siis asiasta mitään tietoa missä väleissä ne keskenään oli. kenties vähän paremmissa ennen sitä lottovoittohässäkkää?"

" - - ja yleensähän lapset järjestää hautajaisetkin...kun ne on kumminkin ne perilliset....ja ei mullakaan sen koommin tietoa oo millaset välit niillä on ollu Xn kans" 

"niin no en sitten tiiä oisko jotkut teidän suvusta toivoneet, että mä oisin ne hautajaiset järjestäny tai jotain. o_O ois vaan itestäni ollu tosi outoo järkkää X:n hautajaiset, kun en sitä tai teidän sukua muutenkaan kovin hyvin tunne. Mut älä käsitä väärin, oon kyllä tosi kiitollinen Ylle että ne hautajaiset järjesti :)"

"no siksi ne veljekset ne järjestikin tiedettiin että sä et ole tekemisissä ja et oisi välttämäti pystyny järkkään ja sitte kun ei Akaan olisi niitä järkänny ja pakkohan X oli haudata"


"kuitenkin Xlle veljet oli lähempiä kuin minä ja siis oon todellakin kiitollinen, että ne järjesti ne hautajaiset :)"

"uskon sen että olet kiitollinen...=) X oli ny toinen veli joka siitä sisarus katraasta kuoli"

"aijaa :( onko sen toisen veljen kuolemasta pitkä aika?"

"onhan siitä jo jokunen vuosi...en ny muista koska N kuoli..mutta on siitä jo aikaa"

--

No tämän jälkeen ollaankin vaihdeltu sitten ajatuksia opiskeluihin liittyen, samaa alaa kun opiskeltu. Kyllä tuo serkku vähän hämmästeli sukunimeni kirjoitusasua (suurin osa siitä suvusta kirjottaa sen eri tavalla) ja vähän uteli esimerkiksi vuokrista(o_O :D) täällä päin.


Kuva

Joo mä en tiedä itsekään mikä tarkoitus noiden kommenttien liittämisellä tänne oikein oli.
Mun olo on jotenkin niin ristiriitainen. Samaan aikaan oon jopa helpottunut isäni kuolemasta. Kuulostaapa karulta. Mutta siis helpottunut sen vuoksi ettei ainakaan tuu enää mitään riitoja ja no myös siksi, että hän on varmaan nyt saanut ikilevon tai jotain. Mutta sitten toisaalta taas oon vähän mietteissäni.
En mä oikein usko, että olisin hänet lopulta tahtonut joskus tavata, vaikka uusi mahdollisuus olisi tullutkin. Tai mistä sen tietää. Mutta jotenkin sitä kai on niin salapoliisi ja utelias olevinaan, että olisi minusta ollut kivaa vaikka tietää miltä isäni näytti. No kuvia minulla on liuta, mutta ei kuitenkaan sellaisia tuoreimpia. Olisi ollut hauskaa, jos minäkin olisin sattumalta nähnyt hänet kaupan parkkipaikalla ja olisin vaan huomannut minkä näköinen hän on ja sitten lähtenyt jatkamaan matkaa. Mutta olisinko tunnistanut hänet? Kyllä varmaan. Tunnistihan hänkin minut silloin viime kesänä kaupan parkkipaikalla.

Ehkä jonkinlaista ajattelevaisuutta ja hienotunteisuutta isälläni on ollut, kun ei suoraan tullut minun ja siskoni(hänellä eri isä siis) luokse ja esitellyt itseään. Ensin hän siis oli ottanut tuon näkemisen jälkeen yhteyttä tätiini ja sitten siskooni varmistaakseen, että se varmasti olin minä.

Kun tuo serkkuni minut aikoinaan lisäsi fb-kaveriksi, katsoin hämmästyneenä hänen kuviaan. Hän on ihan minun kaksoisolentoni!!! Tai jos ei ihan, niin ainakin melkein. Lihavia ollaan kumpikin ja olen tunnistavinani itseni hänen kasvonpiirteistään.

Ehkä minussa on herännyt pienoinen mielenkiinto: Voisiko minun isäni poika, eli vähän-niinku-mun veli näyttää hänkin vähän minulta? Onko olemassa lisää ihmisiä, joissa on samoja kasvonpiirteitä kuin minussa?
Oon aina harmitellut sitä etten ole äidiltäni pahemmin mitään piirteitä perinyt. Isäni puolelta taidan ollakin.

Minun isäni poika taitaa olla joku vähän "oman tiensä kulkija" ja ehkä siksi mulle on vähän herännyt mielenkiinto häntä kohtaan. Ei tunnu kovin suosittu ilmeisesti olevan sukulaisteni silmissä. D: Haluaisin kuitenkin saada hänestä ihan oman kuvan, en muiden värittämän. Toisaalta tiedän itse omasta suvustani(=äitini suku) sen kuinka ne suvun mustat lampaat voivat olla kamalia. Löytyy sellainenkin "musta lammas" ihan omasta perheestäni.

Ehkä mä laitan tän avautumisen/pohdiskelun taas ihan vaan lähestyvien menkkojen piikkiin. Mä en oikeesti tiiä mitä mä tällä haen takaa. Ehkä pienoinen sisäinen huomiohuorani tahtoisi, että isäni puolen suku lähestyisi minua vielä. Ja sitten voisin antaa niille "pakit"?! Miten mä voin ees olla näin kamala ja ajatella tommosia. :DDD
No se serkkuni, jonka kanssa olen viestitellyt, vaikuttaa kaikesta ärsyttävyydestään huolimatta ihan mukavalta ja on sopivan kaukana minusta JA tuosta loppusuvusta, joista suuri osa taitaa asua samalla paikkakunnalla kuin isäni asui.

Aika typerää tosin multa odottaa mitään yhteydenottoja tuon puolen suvulta, kun itsepä en enää joulun jälkeen vastannut mitään isäni veljen lähettämään kirjeeseen/pakettiin. :D

Huohhhhhhhhhhhhhh.


Mä taidan oikeesti olla joku läheisyydenkipee moukka. Tahtoisin haleja ja läheisyyttä ja ylipäätään välittämistä!
Ja sitten toisaalta taas en tahtois. Tiedän, että voisin itse ottaa yhteyttä noihin isän puolen sukulaisiin, jos tahtoisin. Minulla on isäni veljen osoite ja puhelinnumero. Ja Facebook näyttää suorastaan vilisevän sukulaisiani. Pelkästään serkkuni fb-kavereita selaillessani löysin jo 14 sukulaistani. Siihen päälle vielä ne, jotka eivät ole sen kavereita ja mahdollisesti sellaisetkin sukulaiset, jotka ovat vaihtaneet sukunimeään? Ja vissiin osa noista asuu RUOTSISSA. :D Jännää.

Tää oli taas joku turhaakin turhempi postaus. Varmaan huomenna taas unohdan nää tällaiset pohdinnat ja totean etten halua olla siihen sukuun missään tekemisissä.
Monimutkaista tämä elämä.

No tänään SUOMI-SVEITSI -matsi ja no mä en tiedä yhtään minkä tasoisia lätkänpelaajia Sveitsin joukkueessa on, mutta jostain syystä musta vähän tuntuu, että Suomi häviää. D:
Toivottavasti olen väärässä!
MAALEJA SUOMI MAALEJA!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!